Eka viikko takana

Ensimmäinen viikko alkaa kohta puoliin olla pulkassa. Huominen vielä töitä ja sitten viikonloppu!  Tänään oli vapaapäivä koska helatorstaita vietetään ympäriinsä.

Maanantaina aikalailla seurailin,  että mitähän tapahtuu ja tutustuin ryhmään. Henkilöstöpulan takia vauvaryhmä ja kaksivuotiaiden ryhmä on yhdistetty, joten huutoa, menoa ja melskettä on riittänyt. Tiistaina olin jo varsin messissä mitä tapahtuu ja milloin ja keskiviikko meni jo hyvin. Mikä on hyvä, sillä ryhmässä aloittaa uusi pieni, joka on ollut tutustumassa ryhmään. Ja hän työllistää yhden ihmisen. Sanotaan vaikka, että korvatulpat pitäisi kuulua työasuun ihan jo työturvallisuuden nimissä. Meillä käytetään siis työasua. 

Maanantaina ja tiistaina oli iltavuoro eli 10-19 ja matkaan menee noin puoli tuntia. Maanantai-iltana Debbie (Sarahin paras ystävä ja vanha tuttuni au pair ajoilta) tuli istumaan iltaa ja tyhjennettiin skumppapullo. Oli ihana nähdä häntä pitkästä aikaa. Tiistaina mentiin töiden jälkeen vielä istumaan iltaa työkaverin luo. Suurin osa illasta meni saksaa kuunnellen vaikka Sarah tulkkasikin aina välillä. Ikävä kyllä en ymmärtänyt läheskään yhtä paljon kuin toivoin. Olin kuvitellut, että kuuntelen pari päivää ja sitten alan yllättäen ymmärtää kieltä. Noo ei. Keskiviikkona tosin tein ennätyksen ja opin kolme uutta sanaa ja kokonaisen lauseen! Wuhuu! Muuten keskiviikko meni puoleen päivään asti täysin unessa, sillä meillä oli aamuvuoro ja ylös oli noustava viideltä. Ei kuulkaa toimi tälle aamu-uniselle noi aikaset herätykset. No tauolla Starbucksia Baselin keskustasta ja johan helpotti. Hyvä puoli siinä, että Markthalle on aivan keskustassa, siitä on helppo liikkua ja tunnin tauon voi käyttää helposti hyödyksi. 

Koska päästiin aikasin (tai aikaisemmin) töistä, lädettiin käymään kaupoilla hakemassa ruokaa ja muita tarvikkeita, sillä kaupat olivat kiinni tänään.  Jotenkin siinä meni aikaa, liikenne oli aivan kamala ja nälkä kurni vatsaa joten hetken mielijohteesta päätettiin lähteä ulos syömään.  Mentiin paikalliseen lähiruokaravintolaan, joka siis kasvattaa itse lähes kaiken, mitä käyttävät tai se tulee kylästä.

Tämä siis tosiaan on kylä, jossa asun,  Wail am Rhein. Tosi kaunis, tosi idyllinenja varsin rauhallinen. Nyt hyvää yötä! 

xoxo / Laura

And so it begins!

Täällä sitä nyt ollaan ja ensimmäinen päivä pulkassa. Mitään sen ihmeellisempää en vielä ole tehnyt ja silti väsyttää. Ehkä se on tuo tunnin aikaero, tai matkustaminen, tai sunnuntai. Eilen saavuin Muelhauselle puoli viiden aikaa, laukku onneksi löysi perille ja samoin minä kammottavasta lentomatkasta huolimatta. No jaa, ei se niin kamalaa ehkä ollut, mutta olin kyllä hieman ihmeissäni kun portista läpi mentäessä meidät pistettiin bussiin ja ajettiin keskelle kenttää, jossa nousimme pikkuiseen koneeseen. Olin aivan varma, että se putoaa mutta eipä onneksi. Suuntasin Ranskan porteista ulos jossa mua vastaan ryntäsi rakas blondi ystävä! Sitä kiljumisen ja rutistuksien määrää.

Hyvä, että Sarahilla on oma auto, koska täällä satoi. Kotiin pääsimme noin 15 minuutin ajon jälkeen ja voi miten mukava oli päästä asettumaan aloilleen matkustuksen jälkeen. Sarahin asunto on aivan ihana! Kun tavarat oli jokseenkin purettu, suunnattiin ruokakauppaan ja ilta menikin syödessä ja sohvalla jutella. Kymmenen pintaan uni maistui jo.

Tänään herättiin rauhassa ja syötiin herkkuaamupala ennen kuin lähdettiin Ranskan puolella Sarahin perheen luo. Kiva pomppia maasta toiseen. Kyllä heti pääsi kuulemaan saksaa oikein reilusti. Yllättävää kyllä siitä ymmärsi aina jotain sieltä täältä. Mutta onneksi Sarah myös tulkkasi. Käytiin kylämarkkinoilla, mutta kylmä sää verotti niin myyjiä kuin kävijöitäkin eikä me viihdytty pitkään. Säästä huolimatta me grillattiin ja ruokaa (READ lihaa) oli paljon. Maha tuli täyteen ja ruoka oli hyvää.  

Nyt väsyttää, joten ehkä lopetan tähän tältä illalla ja painun kohta pehkuihin. Ensimmäinen työpäivä huomenna! Hyvää yötä! 

xoxo / Laura

Kentällä

Täällä sitä nyt ollaan Helsinki-Vantaalla ja portilla jo. Laukut - check, turvatarkastus - check - huumetesti - check. Kysymys: miksi se oon aina minä lentokentän huumetesteissä? Joka ikinen kerta, ei voi muuta kun nauraa. Ehkä näytän niin narkkarilta. Koneen lähtöön on vielä tunti aikaa ja odottavan aika on niin pitkä! Onneksi on sosiaalinen media. 

Pikkusiskon lähtöterveiset, haha!

Lähtöjännitys oli huipussaan eilen, mutta nyt lähdetään ihan rauhallisin mielin.  Täytyy vaan asennoitua taas tohon amerikan puhumiseen. Onneks toi switch on - switch off toimii aika hyvin. 

eipä tässä muuta tällä erää. Jatketaan juttua Saksan puolella :) 

xoxo / Laura

Yllätys!

Tästä kirjoitus kerran kuussa on kohta enemmän tapa kuin kerran viikossa. Hetken verran meni sentään hyvin. No jaa, paljon on tapahtunut ja kevät menee niin vauhdilla, ettei ehdi edes tajuta.  No jaa koulu menee hyvin. Ensimmäinen kokonaisuus suoritettu, molemmat näytöt kolmosella heittäen läpi. Kyllä on kelvannut hymyillä. Mutta nyt syypää mun hymyyn on joku aivan muu kuin opettajat tai edes kukaan kaksilahkeinen. EI kyseessä on SARAH! Mun ihana rakas Sarah, jota en ole nähnyt melkein kahteen vuoteen ja jonka näen alle 48h päästä! Aivan hullua! 

Teille, jotka ette ole seuranneet There's a Place for me -blogia, Sarah oli mun ensimmäinen au pair ystävä ja meistä tuli ihan paita ja peppu vuoden aikana. Ikävä kyllä mä lähdin kotiin ja Sarah päätti pidentää aikaansa Jenkeissä, joten viime tapaamisesta on tosiaan pian kaksi vuotta. 

Työharjoittelu: asia, josta en ole täällä vielä huudellut ettei se vain olisi mennyt penkin alle. Mutta nyt on kaikki ollut varmaa ja lähtökuopissa ollaan jo! Eli siis mitä tämä tarkoittaa? No lähden suorittamaan osaa perhetyön harjoittelusta Sveitsiläiseen englanninkieliseen päiväkotiin, joka sattuu olemaan myös Sarahin työpaikka. Neljä viikkoa asun ja työskentelen yhdessä rakkaan, ihanan ystäväni kanssa <3 .

Olen ollut koko viikon töissä ja keskiviikkona koulussa, joten kiirettä on pitänyt, mutta pakkaaminen on onneksi jo ihan hyvällä mallilla. Ikävä kyllä samaa ei voi sanoa asunnon siivoamisesta ja järjestämistä. Kauheaa asua kaaoksen keskellä, mistähän mulle saatais lisää tunteja vuorokauteen? Onneksi en taida olla ainut, joka tätä pohtii, varsinkin näin kesäaikaan. Skypetin vielä hetki sitten paikallisen päiväkodin johtajan kanssa ja ai että jäin mukava fiilis! Ihanaa, että hekin ovat aidosti innoissaan mun tulosta. Joka tapauksessa, mutkia on ollut matkassa, mutta niin se vain on, että mä olen lähdössä taas ulkomaille! Tällä kertaa pyärähdän vain nopeat neljä viikkoa, mtta onhan sekin jo jotain. Toivotaan, että ehdin lähtöä fiilistellä tänne vielä ennen kuin lentokoneeseen nousen lauantaina puolen päivän maissa. Jos en, niin tiedoksenne annettakoon, että OON TOSI INNOISSANI! Kirjoitan myös hieman "asiallisempaa" blogia koulun nettisivuille --> http://laurasveitsissa.blogspot.fi/

 sieltä voi käydä lukemassa millaista itse työskentely Sveitsiläisessä yksityispäiväkodissa on.

En malta odottaa, että pääsen taas halaamaan tätä tyttöä!

xoxo / Laura

Painon vartija

Nyt puhutaan painon vartioinnista, mutta ei aivan samalla kaavalla kuin mainoksissa. En ole koskaan ollut anorektikko – tai ainakaan sitä ei ole todettu. Minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaista syömishäiriötä – tai ainakaan en ole sitä myöntänyt. Totuus on, että näin jälkikäteen, kun katson kuvia noin viiden vuoden takaa, näytän sairaalta, vain luuta ja nahkaa. Pieni olen aina ollut, niin pituus kuin leveyssuunnassakin. Terveydenhoitajat ovat kaikki vuorotellen voivotelleen pienikokoisuuttani, kun painoindeksin luku on pyörinyt alipainoisuuden puolella. Kehonkoostumusmittauksessa selvisi, että rasvaprosentti on aivan liian pieni. Jaa, vai niin. Siinäpä tieto, jota en olisi osannut odottaa, taas vaihteeksi… Tulee ravintoneuvoja, lihotuskuuria, pelottelua siitä, mihin kaikkeen kamalaan pienikokoisuuteni voi johtaa. Mulla nämä kaikki menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tunnen itse oman kroppani ja niin kauan kuin se toimii normaalisti, en ole huolissani. Mikseivät muut voi sitä nähdä? Voin hyvin juuri tässä kehossa joka, minulla on.

Olen yleisesti ottaen aina pitänyt ruuasta, mutta se on mennyt kausittain. Jenkkinvuoden aikana söin paljon ja vähän mitä sattui, mikä toi painoa reilusti ylöspäin ja jopa kauhistelin sitä, jonka seurauksena liityin ensimmäisen kerran elämässäni salille. Ensin paino putosi nopsaa takaisin siihen, missä se oli alun perin ollut. Pian se kuitenkin alkoi nousta tasaisesti lihasmassan kehittyessä ja aloin näyttää normaalikokoisemmalta. Siitä lähtien salilla käynti on ollut elämäntapa. Tällä hetkellä olen hurahtanut terveelliseen syömiseen ja hurahtamisella tosiaan tarkoitan sitä. Vedän raejuustoa, herneitä, vitamiineja, smootheja ja kaikkea minkä pitäisi ainakin pakkausselosteen mukaan olla runsasproteiinista ja kuituista. Ostin jopa kalaa ja söin sitä tässä taannoin. En ikinä syö kotona kalaa! En tiedä johtuuko parantunut olo ja jaksaminen tosiaankin noista ruuista vai siitä että kuvittelen sen vaikuttavan, mutta joka tapauksessa tuntuu, että kroppa tykkää uudesta ruokavaliosta.

Nyt viimeisen puolentoista vuoden aikana painoni on pysynyt samassa heitellen säännöllisesti kilon verran.  Juuri tästä syystä hälytyskellot alkoivat soida, kun pari päivää sitten kävin vaa’alla ja paino oli yllättäen pudonnut normaalista melkein kolme kiloa. En usko, että kyse on mistään ihmeellisestä, sillä kelattuani viikon tapahtumat totesin, että olen kyllä syönyt ihan normaalisti, jopa ehkä paremmin. (opiskelijana kun ruoka on välillä hyvinkin kehnoa) Mutta totesin, että seuraan painoa, syömistä ja treeniä hiukan tavallista tarkemmin ainakin parin viikon ajan.  On kurjaa, että vaikka tunnen oloni normaalikokoiseksi, on painon putoamiseen aina kiinnitettävä huomiota.

Onko siellä samanlaisia kokemuksia tai ongelmia painon kanssa? Entä mitä vinkkejä ruokavalioon treenamisen ohella?  Rakastakaa kroppaanne!

xoxo / Laura

Kisa humuilua

Uskollisena mun tyylilleni eli vähän myöhässä, mutta kai

sitä voi fiilistellä vielä näin jälkikäteenkin. Salppurin kisoista on siis nyt puhe. Lahdessa kisat näkyi kaupungilla jo pari viikkoa ennen kisoja mm. kauppojen ja kahviloiden ikkunoissa. Tämä oli kiva, koska musta aikaisempina vuosina keskusta ei ole juuri osallistunut kisoihin mitenkään. Tänäkin vuonna turistit tulivat kaupunkiin jo aikaisin viikolla, joten hyvä, että kisat näkyivät. Lisäksi perjantaina avattiin torille kisakello, joka laskee aikaa tuleviin MM-kisoihin.

Itse olin töissä sirkuksen kanssa koko kisojen ajan ja viikonloppu menikin kasvomaalatessa suomenlippuja yms kuvia niin lasten kuin aikuistenkin kasvoihin. Pääsimpä yleisön eteenkin pyörähtämään muutamaan otteeseen. Esiintyminen on kyllä niin mun juttu! Ainakin silloin kun tiedän mitä teen. 

1. Kisaportilla oli tarkka vahti ettei kukaan vain livahtanut sisään luvatta. 2. Selfie kotona ennen lähtöä, helppo hymyillä kun tietää, että hauska päivä tulossa. 3. Oikea pukkari löytyi ja huolto service lippu kaulassa. 4. Lauantaina oli puolelta päivin vielä kovasti porukkaa tulossa.  

Pääsinpä kuvaan jopa legendaarisen taikuri Jouko Alhon kanssa! Hyvin meidän Jokke jaksoi koko viikonlopun hymyillä ja esittää taikatemppuja jokaiselle ohikulkijalle, joka vain pysähtyi katsomaan. Ja taisipa päästä jopa Ylen radio-klippeihin. Hyvää palautetta tuli sekä viikonloppuna, että sen jälkeen, meidän toiminnasta kisoissa. Kyllä se vaan aina lämmittää mieltä, kun joku huomaa sen työn, mitä on tehnyt. Niin että iso kiitos kaikille jotka palautetta ja kommentteja antoivat! Toivottavasti teillä oli yhtä hauskaa kisoissa kuin meilläkin! 

Mä olin itse ensimmäistä kertaa kisoissa ainakin kymmeneen vuoteen. Sääli, että vapaa-aika jäi niin vähiin, sillä olisin kaivannut kisatunnelmaa ulkona ja ehkä  lämmintä minttukaakaota. Ensi vuonna sitten! Harmillisen vähän oli porukkaa katsomassa, sillä markkinointi oli ilmeisesti hoidettu huonosti. Kaikkialla on puhuttu vain 2017 vuoden MM:en etkoista, joka siis tarkoitti Salppurinkisoja, mutta kuulin monien valittavan, ettei se täysin selvää ollut. Lisäksi kisat järjestettiin paria viikkoa aikaisemmin kuin yleensä, mikä varmasti hämäsi katsojakonkareita. Myös lippujen hinnoista oli keskustelua, mutta siitä en tiedä mitään, kun en itse niistä mitään maksanut. Töiden hyviä puolia! Kaikki kurjin oli kuitenkin vaihteleva sää, joka verotti useita katsojia ja sittemmin myös koko iltamäen.

Itse pääsin lauantaina töistä viiden aikoihin ja innoissani lähdin Ellun ja Katin kanssa monttuun katsomaan alkavia hyppyjä ja tunnelmaa. Oli kyllä säälittävyyden huippu Lahden kisat! Porukkaa aivan mitättömän vähän ja tunnelmaa tuskin lainkaan. Onneksi juontaja sai ihmisiä hieman hyppimään ja tanssimaan, niin että ainakin oma mieli kohosi, mutta kyllä olisi harmittanut, jos lipuista olisin maksanut. No odotella sai turhaan, sillä jo vähän jälkeen kuuden ilmoitettiin, ettei iltamäkeä ole tuulen takia ja raketit ammuttaisiin kymmenen minuutin kuluttua. Siinäpä se sitten oli, monille varmasti viikonlopun odotetuin kohta jäi kokonaan näkemättä. Rakettien jälkeen puhuin ihmisten kanssa ja eräs nainen tokaisikin, että oli ostanut liput juuri iltamäkeä varten, 25€ raketeista oli aika suolainen hinta. Auts, no ihan varmasti!

Me tanssittiin porukalla space-dancea ja naamat oli hymyssä joka tapauksessa. Raketit oli kyllä hienot, vaikka nyt ymmärrän, miksi monttu on huono paikka katsoa niitä. Kun viimeisten rakettien kohdalla kaikki savu jo laskeutui, niin arvatenkin näkyvyys oli kehno.

 Päädyttiin Ellun kanssa kisajatkoille mun luokse, kun todettiin, ettei saatu edes makkaraa ostettua. Niimpä tulos olis tämä:

Ei ehkä kaikkein perinteisin tuo skumppaa ja makkaraa, mutta hyvä ruoka, hyvä seura, parempi mieli ja meillä oli kyllä hauskaa! Miten te vietitte kisaviikonloppua, vai vietittekö mitenkään? Onko teistä monella jo liput ensi vuoden MM:hin? Tämä tyttö jatkaa seuraavaksi kirjoittelua ihan muista aiheista, joten viimeinen kuva kertokoon yhteenvedon viikonlopusta. 

 xoxo / Laura

Ps. Jos joku osaa kertoa, miksi Blogger heittää mun kuvat ihan miten sattuu, niin neuvoja otetaan avosylin vastaan! Hirrmuisen ärsyttävää.

Laskiaista

Heippa ja liukasta laskiaista kaikille! Täällä Lahdessa ei paljon lasketa kun vettä sataa, mutta kadut ovat peilijäässä. On niin pääkallokelit että! Pikamoikat tulin tänne kirjottelemaan, kun tunnin päästä pitäisi lähteä vielä takaisin töihin aka harkkapaikkaan. Mennään laskemaan laskijaisriehan kunniaksi vesimäkeä! Tai sitten ei. Mutta siitä joka tapauksessa erikoinen työaika. Kaksi päivää olen nyt seuriskerhoissa katsellut ja ihan mukavaa on ollut, vaikka lievästi pihalla vielä olenkin. Kun päivärutiineihin tottuu niin ihan hyvin tämä varmasti lähtee liikkelle.

Napsuttelin tossa aikani kuluksi jo muutaman kohdan näyttösuunnitelmaankin. Kerrankin aloitan jonkun koulujutun ajoissa. Olin alun perin huolissani suunnitelman kirjoittamisesta, mutta nyt kun katsoin kriteerejä, niin ei ne nyt kovin vaikeita ole. Laajoja vaan, enkä oikein tiedä mistä lähteä kirjoittamaan niin että vastauksesta tulee järkevä. Olisi paljon helpompi vain kertoa asiat. Tajuan miksi suunnitelman kirjoittamiseen saa vierähtämään niin tuhottomasti aikaa. Stressi iskee siinä vaiheessa kun pitäisi käytännössä pystyä näyttämään kaikki kriteerit. Unohdan varmasti jotain tosi tärkeetä ja oleellista.

Puhelinasia on edelleen auki. Ehkä mä tilaan sen uuden luurin tässä joku päivä. Tai sitten joskus hamaassa tulevaisuudessa. Rahaa on nimittäin mennyt tässä lähiaikoina. Huomenna illalla mennään tyttöporukalla katsomaan Cats ja postissa on tulossa jotain kivaa, mutta siitä lisää sitten myöhemmin.

Nyt mun täytyy alkaa valmistautumaan lähtöön. Onko teillä antaa vinkkejä näyttösuunnitelmaa varten? Herkutelkaa kermavaahdolla ja pullilla!

xoxo / Laura 

Valinnan vaikeutta

Elikkä uutta puhelinta mä metsästän. Vanha ja uskollinen 4S vetelee pikku hiljaa viimeisiään, tai ainakin akku vetelee. Uskollisena Omenan käyttäjänä luonnollinen seuraaja on tietenkin samaan perheeseen kuuluva. Ongelmana onkin: Iphone 5S vai 6? 

Kuva googlesta

Molemmissa on sama kamera, joka on itselleni tärkein ominaisuus. 5S on myös pienempi ja sopii käteen paremmin kuin 6, mutta toisaalta olisiko isompi näyttö kivempi?  Lisäksi 5S:ssä on mahdollisuus 32Gt:n muistiin, mikä on minusta juuri sopiva. Tällä hetkellä omassa luurissani on 16Gt:n muisti ja se on hieman pieni. Toisaalta 64Gt:tä taas kuulostaa todella paljolta yhteen pieneen puhelimeen ja pohdinkin kannattaako mun maksaa niin paljosta tilasta, kun en tiedä tarvitsenko sitä kaikkea. 

Tiedän, että kuulostan siltä kuin olisin jo valinnut uuden leluni, mutta ei! Pohdin edelleen, että kannattaako mun ottaa toi vanhempi ja huomattavasti edullisempi versio, joka on kuitenkin hyvä vai valita uudempi versio. 6S:n tiputin pois heti alkuun ihan ekakskin hintansa puolesta ja se tuli ulos niin nopeesti, että toiminta on kuulema vielä vähän puutteellista. Ainakin tuttujen mukaan, joilla tuo uusin malli on. 

Joten, mitä mieltä olette? Kumpi puhelin on teistä parempi tai kumpi teiltä löytyy taskusta?  Entä onko noissa jotain muita suuria ja teidän mielestä tärkeitä eroavaisuuksia? 

xoxo / Laura 

Catching up

It's a comeback people! Palaan taas pahoitellen!

Tai ehken tällä kertaa sittenkään. Nyt olen nimittäin niin hyvällä tuulella, että surkuttelu tuntuu hölmöltä. Mulla on ihana viikonloppu takana, samoin palkkapäivä ja ostin juuri lentoliput Sveitsiin, jossa viivyn kuukauden toukokuussa. Siitä lisää jossain vaiheessa.

Kaiken sekamelskan keskellä olen asunut "uudessa" ihanassa asunnossani jo neljä kuukautta, koulu menee eteenpäin omalla painollaan niin etten kerkiä edes tajuta ja näköjään olen saanut elätettyäkin itseni. Eli ihan hyvin pyyhkii.

Saatiin vihdoin työssäoppimispaikat eilen koulussa. Vihdoin, tätä oli odotettu! Harjoittelu alkaa nimittäin maanantaina. Mun ihan eka työssoppiminen ikinä! Ainakin näin etukäteen olen todella innoissani ja hyvillä mielin lähdössä kentälle, sillä ohjaajani on kuulemma todella mukava samoin kuin koko TOP-paikka. Jänskättää vähän, sillä en ole koskaan työskennellyt päiväkodin ulkopuolella, mutta eiköhän se ihan hyvin suju jos vain olen oma itseni.

Hieman harmittaa, etten voi viiteen viikkoon olla töissä ja ikävä tulee niin pieniä asiakkaita kuin palkkaakin, mutta aika menee niin nopeasti, että eiköhän tästä selvitä. Elän sitten vaikka viimeiset viikot nuudeleilla. Itse työstäni sen verran, että yksityinen puoli on ehdottomasti hauskempaa ja mielekkäämpää kuin kunnallisella työskentely ja koen saavani siitä niin paljon enemmän irti. Miten ihanaa onkaan tehdä töitä paikassa jossa itseään voi toteuttaa niin paljon kuin vain haluaa, ikinä ei ole tylsää ja arkea voi piristää hauskoilla pikku tempauksilla joita ei edes harkittaisi muualla. Henkilökunta on ystävällistä niin lapsia kuin toisiaankin kohtaa. Ikävää juoruamista ei kuule lainkaan vaan kaikki ovat samanhenkisiä ja toimintatavat ovat selkeät ja yhtenäiset. Töissä on kivaa!

Loppuun vielä kuva viime viikonlopulta, jonka vietin ihanassa seurassa ruuasta nautiskellen. Kyllä juustot ja kupliva on vaan sellasta herkkua että!

Minkälaisia kokemuksia teillä on työssäoppimisista? Oletteko saaneet niistä paljon irti?

Ihanaa torstaipäivää kaikille! <3

xoxo / Laura

Forever Aloe Vera

Ystäväni on itsenäinen Forever-tuotesarjan myyjä ja nyt oli mun vuoro ottaa tuotteet kokeiluun. Sain testiin seuraavat tuotteet:
Aloe Lips
Aloe Sunscreen
Aloe Heat Lotion
Forever Aloe Scrub
Aloe Deep-Cleansing Exfoliator
Aloe Purifying Cleanser
Aloe Refreshing Toner

Ehdoton ennakkosuosikkini oli tuo Aloe Lips mun kärsiville kuiville huulille. Yhdistelmä aloe veraa, jojoba-öljyä ja mehiläisvahaa tekee huulista pehmeät ja sileät. Huulirasva levittyy helposti ja pitää huulet kostutettuina  monta tuntia. Mulle aivan loistava tuote, sillä puren huuliani hermostuksissani ja revin niitä samantien jos ne kuivuvat. Tämä pieni ihmetuote on riittoisa, mikä on hyvä sillä 4,25g putkilo maksaa 5€.

Forever Aloe Scrub 

Mulla ei ole pitkään aikaan ollyt käytössä kuorintavoidetta ja olikin ihana päästä tätä tuotetta testaamaan. Purkki itse sanoo:"Todellinen syväpuhdistus, joka on tarpeeksi mieto käytettäväksi päivittäin. Sisältää aloe veraa ja jojoba-öljyä". Tuote oli kyllä pehmeään ja rakeet melko pieniä ja se jättikin ihon pehmeäksi. Ikävä kyllä kuorintavoide ei levittynyt aivan yhtä hyvin kuin toivoin, eikä tuoksukaan ole mitä miellyttävin ainakaan omaan nenään. Hintaa 99g kuorintatuubilla on 20€

Sitten sarja sarjan sisällä. Eli Sonya Aloe on toinen Foreverin kasvojenhoito tuoteperheistä. Mulla oli kokeilussa kolme tämän sarjan tuotetta.  Ensimmäisenä oma henkilökohtainen suosikkini! Aloe purifying cleanser, "Mieto puhdistusvoide, joka poistaa hellävaraisesti lian ja meikin ärsyttämättä tai kuivattamatta ihoa. Pohjaituu aloe veraan, mutta sisältää myös sitruuna -ja kurkku-uutetta". Aivan mahtava tuote! Tekee juuri sen mitä sanoo jättäen ihon pehmeäksi ja sileännäköiseksi, eikä se todellakaan kuivata! Tuoksuu hyvälle, koostumus on miellyttävä ja levittyy helposti. Ainoa vika on hinta. Sillä vaikka tuote onkin riittoisa on 37€ 177ml purkista aika suolainen hinta näin opiskelijabudjetilla.

Deep Cleansing Exfoliator on syväpuhdistava tuote. Mieto kuorintavoide poistaa tehokkaasti kaiken lian kasvoilta.  Tämäkin sisältää aloe veraa, jojoba-öljyä, sekä sitruuna -ja kurkku-uutetta. Käyttö kahdesti viikossa kasvojenpuhdistuksen jälkeen. Tuoksuu hyvältä kuten muutkin sarjan tuotteista ja levittyy hyvin kosteille kasvoille. Omia kasvoja hieman kiristi  eli suosittelen kosteutusta kasvojen syväpuhdistuksen jälkeen. Tuotteen hinta: 28€

Viimeistelen kasvojen puhdistuksen Refreshing Tonerilla. Virkistävällä ja kosteuttavalla kasvovedellä, joka imeytyy nopeasti. Kuten edeltäjänsä tämäkin sisältää aloe veraa, jojoba-öljyä, kurkku-uutetta ja lisäksi valkoista teetä. Itse en kokenut tuoksua kaikken miellyttävimmäksi ja pintakuivalla iholla kirvelee ja kipristää hetkellisesti. Joskin mun kasvoille kaikki kasvovedet tuntuu aiheuttavan saman reaktion. Tuote kuitenkin jättää ihon mukavan ja raikkaan tuntuiseksi ja toisin kuin muiden brändien tuotteet, tämä ei aiheuttanut allergista reaktiota silmiin. Taas vaihteeksi pienellä purkilla kova hinta, 177ml, 37€.

Tässä siis tuotteet, joita testailin. Muutama jäi pois ihan vain siksi, etten huomannut tuotteissa mitään erikoista. Esimerkiksi en ole niin asijantuntija aurinkovoiteissa, että osaisin vertailla muihin kokeilemiini.  Sonya Aloe sarja oli kuitenkin aivan mahtava! Ja mä olen kokeillut monta eri ihonhoito sarjaa. Osa ei ole sopinut ollenkaan ja tällä hetkellä on käytössä "ihan ok" -tuotteet. Viikon käytön jälkeen en muista milloin mun iho olisi viimeksi näyttänyt ja tuntunut näin hyvältä ilman meikkiä! Mulla on nimittäin aina ollut pintakuiva sekaiho, joka kuitenkin rasvoittuu päivän aikana, enkä ole epäpuhtauksiltakaan välttynyt. Testipäivien aikana rakastuin sarjaan ja haluaisinkin sen nyt ehdottomasti itselleni. Foreverillä on Sonya Skin Care Collection paketti joka houkuttelee mua aivan älyttömästi. Se sisältää kaikki edellä mainitus Sonya-sarjan ihonhoitotuotteet ja lisäksi E-vitamiini serumin ja kosteusvoiteen. Ikävä kyllä paketilla on hintaa 174€ eli tässä on nyt pakko säästellä jonkin aikaa jos tuon mielin ostaa. Tämä ihana collectioni ponnahti hetkessä mun MUST HAVE -listan kärkeen.
Niin että näin tällä kertaa. Jos tulee jotain tästä mieleen kommentoi ihmeessä tai kysy, koetan vastailla ja jos en osaa niin etsin vastauksen tai kysyn eteenpäin. Mä lähden nyt nukkumaan. Sohvan kokoaminen on rankkaa puuhaa ja aina ei kaikki mene kun Stromsössa. Siitä lisää ehkä huomenna.

xoxo / Laura