Painon vartija

Nyt puhutaan painon vartioinnista, mutta ei aivan samalla kaavalla kuin mainoksissa. En ole koskaan ollut anorektikko – tai ainakaan sitä ei ole todettu. Minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaista syömishäiriötä – tai ainakaan en ole sitä myöntänyt. Totuus on, että näin jälkikäteen, kun katson kuvia noin viiden vuoden takaa, näytän sairaalta, vain luuta ja nahkaa. Pieni olen aina ollut, niin pituus kuin leveyssuunnassakin. Terveydenhoitajat ovat kaikki vuorotellen voivotelleen pienikokoisuuttani, kun painoindeksin luku on pyörinyt alipainoisuuden puolella. Kehonkoostumusmittauksessa selvisi, että rasvaprosentti on aivan liian pieni. Jaa, vai niin. Siinäpä tieto, jota en olisi osannut odottaa, taas vaihteeksi… Tulee ravintoneuvoja, lihotuskuuria, pelottelua siitä, mihin kaikkeen kamalaan pienikokoisuuteni voi johtaa. Mulla nämä kaikki menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tunnen itse oman kroppani ja niin kauan kuin se toimii normaalisti, en ole huolissani. Mikseivät muut voi sitä nähdä? Voin hyvin juuri tässä kehossa joka, minulla on.

Olen yleisesti ottaen aina pitänyt ruuasta, mutta se on mennyt kausittain. Jenkkinvuoden aikana söin paljon ja vähän mitä sattui, mikä toi painoa reilusti ylöspäin ja jopa kauhistelin sitä, jonka seurauksena liityin ensimmäisen kerran elämässäni salille. Ensin paino putosi nopsaa takaisin siihen, missä se oli alun perin ollut. Pian se kuitenkin alkoi nousta tasaisesti lihasmassan kehittyessä ja aloin näyttää normaalikokoisemmalta. Siitä lähtien salilla käynti on ollut elämäntapa. Tällä hetkellä olen hurahtanut terveelliseen syömiseen ja hurahtamisella tosiaan tarkoitan sitä. Vedän raejuustoa, herneitä, vitamiineja, smootheja ja kaikkea minkä pitäisi ainakin pakkausselosteen mukaan olla runsasproteiinista ja kuituista. Ostin jopa kalaa ja söin sitä tässä taannoin. En ikinä syö kotona kalaa! En tiedä johtuuko parantunut olo ja jaksaminen tosiaankin noista ruuista vai siitä että kuvittelen sen vaikuttavan, mutta joka tapauksessa tuntuu, että kroppa tykkää uudesta ruokavaliosta.

Nyt viimeisen puolentoista vuoden aikana painoni on pysynyt samassa heitellen säännöllisesti kilon verran.  Juuri tästä syystä hälytyskellot alkoivat soida, kun pari päivää sitten kävin vaa’alla ja paino oli yllättäen pudonnut normaalista melkein kolme kiloa. En usko, että kyse on mistään ihmeellisestä, sillä kelattuani viikon tapahtumat totesin, että olen kyllä syönyt ihan normaalisti, jopa ehkä paremmin. (opiskelijana kun ruoka on välillä hyvinkin kehnoa) Mutta totesin, että seuraan painoa, syömistä ja treeniä hiukan tavallista tarkemmin ainakin parin viikon ajan.  On kurjaa, että vaikka tunnen oloni normaalikokoiseksi, on painon putoamiseen aina kiinnitettävä huomiota.

Onko siellä samanlaisia kokemuksia tai ongelmia painon kanssa? Entä mitä vinkkejä ruokavalioon treenamisen ohella?  Rakastakaa kroppaanne!

xoxo / Laura