Bloggaaminen. Mä aloitin sen muistaakseni lukion ensimmäsenä vuonna. Oon aina tykänny kirjoittamisesta, tai lähinnä oman itseni ilmaisusta tekstien, satujen, tarinoiden ja runojen muodossa. Teinivuosina mulla oli suuret suunnitelmat ensimmäisen blogin suhteen. Olin itsevarma omasta taidokkuudesta ja tekstieni sarkastisesta hauskuudesta. Pari viikkoa sitten luin koko lukioaikaisen blogin läpi ja voi sitä häpeän määrä. Varsinkin ensimmäisten kahden vuoden ajalta. On huojentavaa huomata, että kolmantena vuonna on tapahtunut jonkinlainen henkinen kasvupyrähdys. Ehkä se on ollut sitä aikuistumista. Jokatapauksessa ajatukset alkoivat suuntautua elämään lukion jälkeen. Hyvin pian olin selvittänyt, mitä halusin tehdä. Lähteä au pairiksi USA:n. Niin sai alkunsa toinen blogini. There’s a place for me on kaiken kaikkiaan matkapäiväkirja. Kliseisesti sanottuna kertomus siitä miten pieni suomityttö eli unelmaansa vuoden. TAPFM oli tärkä osa mun vuotta ja oon edelleenkin hyvin kiintynyt siihen. Palattuani takaisin Suomeen mun oli tarkotus jatkaa bloggausta samalla tavalla aktiivisesti kuin Jenkeissäkin. Mutta kotiinpaluu ja sovittautuminen takaisin kotikulttuuriin oli yllätävän aikaavievää ja puolen vuoden jälkeen tajusin, etten ollut vieraillut bloggerissa kertaakaan. Tosiasiassa en ollut kaivannut bloggausta ollenkaan. Ja jos totta puhutaan niin eipä mulla paljon kirjoitettavaa olisi ollutkaan. Kesti tovin ennen kuin kaikki tottuivat siihen, että olin palannut. Vielä kauemmin kesti mun tajuta se itse, saati hyväksyä se. Tajuan sen nyt. Olin useamman kuukauden kiinni siinä miten olin elännyt koko viime vuoden. Valitin miten en voinut enää elää ja toimia samalla tavalla. Näin jälkikäteen ajatellen tuntuu hölmöltä. Tietenkään mikään ei olisi enää samanlaista, mutta siihen piti vain totutella samalla tavalla kuin olin tehnyt Chicagossa.
Omille muutto, töissä käyminen ja sen mukana tullut itsenäistyminen ovat olleet kulmakiviä oman TÄMÄN HETKISEN elämän hyväksymiseen. Nyt mennään näillä mitä on, ole tyytyväinen, vuoden päästä tehdään sitten taas jotain erilaista. Done!
Nyt mä olen viime aikoina löytänyt itseni lukemasta blogeja ja miettimässä mistä itse haluisin kirjottaa. Niimpä vedin Ipadin eteen ja aloin kirjoittaa kun siltä kerran tuntui. Mietin postausta ja jäin pohtimaan minne tämän laittaisin. Living with emotions ei ole vaihtoehto, sillä teinivuodet ovat ollutta ja mennyttä ja tuntuisi oudolta kirjoittaa aikuisen minän mietteitä teiniversion sivulle.
There’s a Place for me olisi hyvä vaihtoehto, mutta haluaisinko kuitenkin pitää sen vain su pair blogina, muistona, jonka voisin kenties printata ulos. Ei, en usko että haluaisin jatkaa sinne kirjoittamista. Uuden blogin luominen tuntui siis ainoalta järkevältä vaihtoehdolta. Niin päädyin tänne.
Ruudun toiselta puolelta teille kirjoittaa Laura, 21 vuotias lastenohjaaja opiskelija Lahdesta. Akrobatia ohjaaja ja Chicago au pair vuosimallia 2013-2014. Koulu ja sirkusryhmät alkavat syksyllä, samoin toivottavasti myös jonkinlaiset työt. Kiinnostuksen kohteita ovat mm. matkustelu, ruoka, musiikki ja tanssi. Myös fitness ja muoti tulevat varmasti jossain määrin esiin. Sisällöstä en voi vielä luvata muuta kuin lifestylea laidasta laitaan, se muotoutuu kunnolla aikanaan. Tervetuloa mukaan!
xoxo / Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit <3